Dota 2, Chivalry ja pelihistoriaani

Vanha peruskoulu- ja lukiokaverini V kysyi multa Steamissa, tahtoisinko mahdollisesti Dota 2:ta pelailla. Siihen sitten tuli vastattua, että mikä ettei kun World of Warcraftilta kerkeää. "Kuin League of Legends, mutta vaikeampi. Ajattelin että vihaisit sitä", totesi Matthew kun hänelle asiasta mainitsin. Aijaa. League of Legendsissähän en parin pelikertani aikana mitään mainitsemisen arvoista kehitystä kokenut, joten lähtökohta tulee ainakin olemaan mielenkiintoinen, jos ei muuta.

Chivalry: Medieval Warfare taas on peli, jolle on suorastaan pakko raivata aikaa, sen kun lahjaksi sain (<3) ja vielä kovasti toivoinkin! Kiinnostuin pelistä aikaisemmin tänä vuonna Lucikan videoita katsellessani. Pelasin pelin ns. tutorialin läpi ja valehtelematta hymyilin koko pelailuajan. En ole vielä uskaltautunut PvP:hen, mutta koska ensivaikutelmani pelistä oli sataprosenttisen positiivinen, musta tuntuu, että tulen vielä viettämään Chivalryn äärellä lukuisia tunteja.

Ajattelin vähän valaista pelailutaustaani. Aloitin PC-pelaamisen joskus 90-luvun puolin jälkeen (synnyin vuosikymmenen alkupuolella). Ensimmäinen kunnolla pelaamani peli oli Loderunner: The Legend Returns - Sierran julkaisu vuodelta 1994. Välillä tuli pelailtua myös Quake II:ta, mutta se oli kieltämättä vähän pelottava. :) Äitikään ei sitä silloin mun kanssani suostunut pelaamaan, hän kun tulee aina huonovointiseksi videopeleissä liikkumista katsellessaan. Ainoat kerrat, kun sain nähdä niitä hurjempia monstereita ja bosseja oli silloin kun jompi kumpi isoveljistäni pelasi. Muistan kyllä äitini kanssa pelanneeni jotain Leijonakuningas-peliä, mutta olin siinä ihan käsi, ja äitikään ei päässyt läpi sitä kohtaa, jossa piti hyppiä kirahvien päiden päällä - yhtä ainoaa kertaa lukuun ottamatta!

Ala-asteaikoina käytin ihan järjettömästi aikaa Age of Empires I:n ja II:n sekä The Simsin pelaamiseen. Mulle tulee nykyäänkin The Sims ykkösestä kauheita nostalgiahyökkäyksiä erään tietyn käsisaippuan vaikutuksesta, ilmeisesti siksi, että kyseistä peliä eniten pelatessani oli mun käsienpesupakkomielteeni pahimmillaan. Pelasin toki myös The Sims II:ta ja III:ta, mutta ei niistä vaan ikinä muotoutunut samanlaista ilmiötä mulle.

Ala-asteelta voinkin oikeastaan hypätä jo suoraan nykyaikaan ja World of Warcraftiin. Oi, rakas WoW. Peli, jolle menetin sydämeni täysin, eikä se sieltä takaisin ole tulossa vaikka miten kävisi. In sickness and in health. Myönnän olevani joidenkin määritelmien mukaan syrjäytynyt, mutta voin myös rehellisesti sanoa, että WoWista olen löytänyt tämän hetken läheisimmät (ja ainoat) ystäväni. Mainitsemisen arvoista on kai myös se, että tapasin nykyisen poikaystäväni kyseisessä pelissä puolisentoista vuotta sitten. Kaikesta kiintymyksestäni huolimatta pitäisi yrittää pitää WoWijutut kurissa tässä blogissa ja tunkea niitä suurimmaksi osaksi tänne. :)

Mikä on sun elämäsi merkittävin videopeli?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti