Random päiväkotimuistelo

Päiväkodissa mua ahdisti eniten se, ettei mun annettu syrjäytyä rauhassa. Olin aivan varmasti koko päiväkodin ujoin, hiljaisin ja rauhallisin lapsi. Mulle tupsahti mieleen muisto siitä, kun päiväkodin henkilökunta valitsi mut ruokajärjestäjäksi. Ruokajärjestäjiä oli kaksi ja heidän piti seistä muiden edessä ja sanoa jokin lause. "Tänään on ruokana sitä ja tätä. Tervetuloa syömään." Tai jotain. Muistan joutuneeni tekemään kyseisen asian vain kerran - ja todellakin joutuneeni. Yritin kieltäytyä siitä, sillä vieressäni istuva poika J (jonka kanssa jaoin ensisuudelmani 8 vuotta myöhemmin, hihi!) olisi oikeasti halunnut olla ruokajärjestäjä, mutta mut pakotettiin kyseiseen hommaan. Kaiken huippu oli se, että sain parikseni mykän pojan, eli julkisesti puhumisen tuska oli kaksinkertainen.

Alettuani muistella päiväuniaikaa tarkemmin totesin, että oletukseni vastaisesti en inhonnutkaan sitä. En yleensä nukkunut, sillä en ollut tottunut nukkumaan päiväunia, vaan kuuntelin luettavaa satua ja mietiskelin omiani. Se oli mulle sellainen rauhallinen ja hiljainen hetki, jolloin sain uppoutua omiin maailmoihini ilman että kukaan tuli häiritsemään. Mua harmitti, että silloisen parhaan ystäväni S:n sänkypaikka oli huoneen toisella puolen. Muistan myös tapauksen, jolloin ikäiseni poika M*, jonka kanssa olin 7C-luokalla, pissasi housuunsa, sillä Ronja Ryövärintytär tai joku vastaava oli liian jännä. Kyseinen muisto toimikin salaisena aseenani, kun M joskus yläasteella levitti musta perätöntä juorua, että olin muka jäänyt luokalleni. Halustani huolimatta jätin tilaisuuden käyttämättä, sillä se olisi tehnyt musta samanlaisen kuin ne ihmiset, joita silloin inhosin ja inhoan edelleen.

Mahdollinen syy siihen, miksi myöhemmin aloin ahdistua vedestä ja karttaa uimista, on se, että ollessani pieni uiminen yhdistyi negatiivisiin asioihin. Joskus jopa halusin kuulua ryhmään, mutta en saanut. Päiväkodin uintireissuilla jouduin istumaan parveketuolilla ja syömään karkkia, sillä äitini ilmoitti päiväkodin tädeille ja sedille, että sairastun helposti virtsatietulehdukseen. Tottahan se oli, mutta mua harmitti silloin ihan älyttömästi se, etten saanut uida. Ala-asteen loppuvaiheilla ja yläasteella mua ei olisi moinen haitannut yhtään. Yläasteella ja päivälukiossa luistin usein (ellen jopa aina :D) uimisesta kuukautisilla tai lintsaamalla.

Palaan luultavasti vielä jossain vaiheessa näihin 90-luvun muistoihini. Niitä on oikeastaan ihan hauska käydä läpi.

*Reiluuden nimissä nimikirjain saattaa tai ei saata olla muutettu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti