Virtuaalitransvestiitti

Varoitus: Tässä sekavassa kirjoituksessa muhii massiivinen sitaattien puutos. Pahoittelen asiaa ja yritän korjata sen jatkossa!

En välttämättä kutsuisi tätä minkäänlaiseksi identiteettikriiseilyksi. Vaikka se sitä onkin joskus 13-vuotiaana saattanut olla, on tänä päivänä enemmän kyse ajatusleikistä ja uteliaisuudesta. Pakko se vaan on myöntää, että jos olisin mies, olisin siinä aika hyvä.

Nettiroolipelaaminen tuli mulle tutuksi World of Warcraftin pelaamisen aloitettuani. Ensimmäiset luomani hahmot olivat sukupuoleltaan naisia, sillä ajattelin, että haluaisin samaistua hahmooni mahdollisimman paljon. Vielä tänä päivänäkin pääasiallinen, eli main-hahmoni, on nainen. Jos kuitenkin olisin omaksunut pääasiallisen pelipersoonani hieman myöhempänä ajankohtana, olisi hahmon sukupuoli luultavasti eri.

WoW-roolipelaamiseni sai aivan erityisen käänteen, kun loin ensimmäisen mieshahmoni. Mun tuli saada itseni aivan uuteen mielentilaan roolipelaamista varten, ja hahmoon eläytyminen oli myönnettävästi aluksi hankalaa. Pian kuitenkin hahmon persoona, historia sekä ajatus- ja tunnemaailma tuli mulle yhä tutummaksi, ja roolipelaaminen tuntui jopa luonnollisemmalta kuin naishahmoilla. Sen jälkeen olenkin pääasiassa roolipelannut mieshahmoja. Pikselimiehilleni kehittyykin yleensä yksityiskohtaisemmat taustat kuin pikselinaisilleni. Huomionarvoista on luultavasti myös se, että kahden muhun eniten vaikuttaneen asian, musiikin ja videopelien, saralta en ole juurikaan omaksunut naisia esikuvikseni. Mulle, kuten suurimmalle osalle ihmisistä, naisen mallin on opettanut äitini. Äitini, jolla on enemmän munaa kuin kenelläkään muulla tietämälläni ihmisellä.

Otin muutama kuukausi sitten osaa tutkimukseen, joka käsitteli itsetuntoa perustuen henkilön MMORPG-peleissä käyttämiin avattariin. En onnistunut enää löytämään kyseistä tutkimusta - yhden hyvin samanlaisen tosin. Vastasin itse hyvin samankaltaisiin kysymyksiin koskien muun muassa pelissä käyttämääni aikaa sekä hahmoni sukupuolta, luonteenpiirteitä ja kykyjä ja niiden eroavaisuuksia omiini nähden. Joidenkin tutkimusten mukaan huonon itsetunnon omaavien henkilöiden main-hahmo on todennäköisemmin eri sukupuolta kuin pelaaja. Oma main-hahmoni on naispuoleinen, ja kyselyynkin vastasin sen mukaisesti, mutta aloin ajattelemaan aihetta laajemmin. En voi enkä yritä ikinä kiistää sitä, että mulla on huono itsetunto. En kuitenkaan ikinä edes vahingossa yhdistänyt sitä pelihahmoihini. Olen aina ajatellut, että miehenä roolipelaaminen on mulle vain yksi tapa ilmaista maskuliinisia piirteitäni, sillä uskon, että jokaisessa ihmisessä on sekä feminiininen että maskuliininen puoli. Joskus on jopa väitetty, että kaikki naiset ovat potentiaalisesti bi-seksuaaleja ja komppaan itse kyseistä väitettä kahdesta syystä: Y-kromosomin mahdollisen pienenemisen, ja sitä seuraavan miesten katoamisen noin 125 000 vuoden kuluttua, sekä jo olemassa olevien, vain naarasyksilöitä omaavien eläinlajien vuoksi.

Kuvittelen, että jos olisin fyysisesti mies, mutta henkisesti aivan samanlainen kuin nyt, olisin silti kiinnostunut naisista. Olisin todennäköisesti kiinnostunut myös miehistä, mutta mulle henkilökohtaisesti pelkästään se tunne, että joku pitää mua tai jotain piirrettäni viehättävänä, saa mut tuntemaan tietyllä tavalla. Miehenä roolipelaamisen huippu oli mulle erään naispelaajan kohdalla se, että hän toivoi välillemme eroottista roolipelaamista. Kuinka monelta cockblockilta olisimme säästyneetkään, jos kaikki mies-erppaajat olisivat kuin minä?!

Vaikka musta tulisikin hyvä mies, tyydyn roolipelaamiseen ja nautin ihanista korkokengistäni, naiseudestani sekä tietysti omasta miehestäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti