Hiushistoriaa

On vain yksi asia, joka saa mut julkaisemaan blogitekstin menneiden aikojen hiustyyleistäni: tietokone, joka juuri korjauksesta saavuttuaan sammuu joka ikisen pelin vaikutuksesta. Dota 2:ta ei oteta lukuun, koska se sattuu olemaan tällä hetkellä asennetuista peleistäni juuri se ainoa, jota en ole inspiroitunut pelaamaan. World of Warcraft, Dishonored, Neverwinter beta... Nyyh.

No, siirrytäänpä niihin hiuksiin - ja mahtaviin babyface-sensuureihin. 14-15-vuotiaana olin kasarifanitukseni huipulla ja se näkyi vaatetuksen sekä jättimäisten hiusten muodossa. Kulutin järjettömiä määriä hiuslakkaa. Mitä jäykempi pito, sitä parempi. Kyseinen tukka veti koulussa puoleensa niin perättömiä juoruja, pyyhekumin palasia kuin piirakkaakin. Moista vetovoimaa pitäisi ehkä jo tutkia tieteellisin keinoin. Perkele.

Omistin savukoneen.

16:n ikävuoden kieppeillä musta tuli blondi. Permanentin ja vaalennuksen yhteistyön jäänteitä on havaittavissa latvoissani edelleen. Blondiutta pidettiin yleisesti mulle paremmin sopineena tyylinä kuin mustaa tukkaa.


Yllä olevassa, sarjan viimeisessä kuvassa näytän jopa nykyiseltä itseltäni, vaikka kuvassa olenkin kaksi vuotta nuorempi kuin nyt. Nykyinen hiustyylini on hyvin samaa luokkaa kuin edeltäjänsä, vain värit ovat kääntyneet toisin päin. Pohja on luonnollinen keskiruskea värini ja sitä koristavat vaaleat raidat. Nykyisestä itsestäni on blogissa vain yksi kuva, joka sijaitsee Englannin jälkeisessä kuvapäivityksessä, mutta voin luvata, että muitakin on tulossa lähitulevaisuudessa.

Mua harmittaa, ettei musta ole ilmeisesti jäljellä yhtään lyhythiuksista kuvaa. Sellainenkin mulla oli seitsemännellä luokalla, vaikka melkein unohdin koko asian. Nyt mää menen kuitenkin nautiskelemaan simaa, eli ei muuta kuin hyvää vappua!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti