You just need a friend, together we will sing along

Mää en sitten ikinä lakkaa kummastelemasta ihmisiä. Taas hämmennyin erään, nyt ilmeisen varmasti entisen ystävän käytäksestä Facebookissa. Meillä ei ole ollut mitään riitoja tai erimielisyyksiä. Siitä huolimatta kun aiemmin tässä kuussa toivotin hänelle hyvää syntymäpäivää, sain todella kylmän vastauksen. Vähän aikaa sitten jätin kehuja yhteen kuvaan, eikä hän noteerannut sitä mitenkään. Tämän ei ole tarkoitus kuulostaa miltään typerältä Facebook-draamalta, eikä se ole edes olennaista että tapahtumapaikkana toimi interwebsi. En vaan voi olla kummastelematta sitä, miten ihmiset tuntuu yksinkertaisesti kääntyvän mua vastaan ilman mitään syytä. Kuulostaa oudolta, mutta en osaa asiaa paremmin kuvailla.

Välillä, esimerkiksi nyt, musta tuntuu siltä, että haluaisin käydä läpi mun kaikki ystävyyteen ja ystäviin liittyvät ajatukset, tuntemukset ja kokemukset. Tuon halun konkretisoituessa kuitenkin ymmärrän, kuinka suuri urakka se olisi, joten ainakin toistaiseksi tyydyn vain perinteiseen sekavaan höpinääni. Olen aivan varma, että mussa on sellaisia puolia, joita en itse näe, mutta jotka vaikeuttaa ystävyyssuhteiden säilymistä. En epäile tuota hetkeäkään. Oon aina ollut melkoinen yksinäinen susi jo luonteeni puolesta, mutta myös siksi, että ylpistyin kouluaikana ajattelemaan, etten luota ihmisiin, enkä tarvitse ystäviä tukemaan mun sosiaalista egoani. Toisaalta myös tiedän, että jälkimmäinen oli puolustusreaktio, sillä pelkäsin jääväni yksin. Yksi ystäväpiiriin kuulunut henkilö jopa yritti kovasti tuota toteuttaa. Koska olin suurin piirtein koko koulun epäsuosituin henkilö ja yleinen kusitolppa, mulla oli ilmeisesti negatiivinen vaikutus hänen kovaan yritykseensä päästä tiettyjen henkilöiden suosioon.

Eiköhän siirrytä hilpeämpien aiheiden pariin! Muokkailin taas tänään blogin ulkoasua. Tahdoin sille selkeämmän teeman ja tummemman ulkonäön ensisilmäyksellä. Päädyin myös kääntämään gadgetit ja vähän muutakin latinaksi - koska latina on cool ja Turillin Lucakin sitä suosii - turvautuen internetin kielioppiapuun. Kertokaa toki, jos mun olemattomissa latinataidoissani on jotakin korjattavaa!

Oon yrittänyt metsästellä suosikkibändieni hihamerkkejä vimmatusti, mutta en oo onnistunut löytämään kuin Rhapsody of Firen ja Korpiklaanin merkit. Tarkoitukseni ei todellakaan ole kuulostaa mitenkään pettyneeltä, koska en ikimaailmassa olisi uskonut löytäväni niin montaa Rhapsodyn hihamerkkiä, ja kyseessähän on kuitenkin suosikkiyhtyeeni, joten oon asiasta todella iloinen! Puuttuviksi jäävät kuitenkin kovasti tykätyt Wuthering Heights, Luca Turilli('s Rhapsody), Human Fortress, Vision Divine, Freedom Call ja DragonForce, tosin DragonForce- ja Freedom Call-kamaa en ole kunnolla netistä etsinytkään.

Vaikka otsikkoon tulikin Helloweenia, toimii tämän päivityksen musiikkina Gorky Park, joka oli yksi mun kasarifanituskauteni ykkösbändejä. Muutama päivä sitten huomasin tykkääväni kyseisen venäläisyhtyeen musiikista edelleen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti