Mun ja meitin kuulumisia sekä kysymys!

Ihan varoituksen sanana sellainen, että nyt tulee aikamoisen sekalainen kuulumispostaus viime päivistä. Pahoitteluni päivityksen vajaavaisesta graafisesta puolesta - ei ole ollut innostusta kuvailla, koska mulla on ollut ongelmia kamerani asetusten kanssa kalareissusta lähtien.

Muutama päivä sitten blogin banneri oli vaihtunut itsestään yhdeksi edellisen postauksen kuvaksi - kuitenkin vain tällä koneella, ei vanhalla läppärilläni. Asia ei muuttunut sivun päivittämisellä ja testasin sekä Firefoxilla että Chromella. Itse en ole asiasta vastuussa, eikä voi kukaan muukaan olla. Onko kenellekään muulle tapahtunut moista Bloggerin kanssa?

Eipä tuosta kuitenkaan enempää. Aloitetaan pelikuulumisilla. Dishonoredia on tullut pelailtua aika lailla, kun vihdoin kone pystyy taas pelejä pyörittämään ja saan pelata laitteella, jolla oon tottunut pelaamaan vuosikaudet. Tässä tulee mun arvomaailmani ja itsekunnioitukseni aika selväksi, musta nimittäin tuntuu paikoitellen ihan hirveältä pelata XBoxilla, koska tunnen itseni todella huonoksi pelaajaksi, vaikka en oikeasti ole, mutta en voi todistaa sitä millään, koska en vaan ole tottunut konsoleihin! Urgh. Dungeons & Dragons: Neverwinterin betaa tuli testattua pari kertaa ennen kuin peli julkisti liveversionsa 20. päivä tätä kuuta. Kaikkein tuoreimpana pelikuulumisena kuitenkin seuraava: ostin vihdoin Skyrimin!

Dishonoredia pelasin tosiaan ensimmäiseksi XBox kolmekuuskymppisellä. Nyt uudelleen pelatessa oon ihmetellyt, miten oonkaan onnistunut pääsemään konsolilla läpi niistä kaikista tehtävistä, joita oon PC:llä kohdannut. Olen kyllä aika varma, etten ainakaan yhdellä alueella käynyt, koska en todellakaan olisi päässyt sen läpi kulkemaan... vai olisinko? Kovasti kyllä epäilen, olin silloin lähes joka kerta enemmän tai vähemmän alkoholin vaikutuksen alaisena. Senpä takia peli onkin ollut yllätyksiä täynnä, koska muistikuvat ovat paikoitellen vaillinaisia. :D Dishonored on pohjimmiltaan hiiviskelypeli, vaikka antaakin mahdollisuuden valita, millä tyylillä etenee. Pelaaja voi siis joko olla täysin huomaamaton ja olla tappamatta muita kuin teloituskohteita, tai teurastaa joka ikisen vastaan tulevan vihollisen. Hiiviskelypelit ovat ehdottomasti suosikkejani mitä epäroolipeleihin tulee; Dishonoredin kanssa kuitenkin päätin, etten ensimmäisellä läpipeluulla juurikaan stressaa Steamin saavutuksista, kuten "Ghost: Complete all missions after the prologue, alerting no one or killing no one but key targets."

The Elder Scrolls V: Skyrim on kiinnostanut mua jo lähes julkaisustaan 2011 asti, mutta en ole tullut kyseistä peliä ostaneeksi. Syy tälle on ollut lähinnä se, että oon keskittynyt World of Warcraftiin. Pakko se on myöntää, että mun WoW-innostukseni on ehdottomasti jo nähnyt huippunsa. Eihän kukaan voi himopelata samaa peliä vuosikausia. Koen kuitenkin, että se on edelleen pääasiallinen pelini ja pelaamistani peleistä ehdottomasti se, jossa olen paras. Palataan kuitenkin Skyrimiin. Olen pelannut kyseistä peliä aiemmin hiukan, mutta en todellakaan niin paljon että siitä paljon olisin oppinut. Kaiken lisäksi ostokseni oli vähän aikaa sitten julkaistu legendary edition, jossa tuli mukana myös DLC:t, joten pelisisältö ei tule loppumaan hetkeen. Ostoksen tein Steamissa hintaan 39.99€.

Kysymys sinulle, lukija tai satunnainen vierailija: kiinnostaisiko pelivideot? Naamakameran kera? Minkälaisten pelien peluuta katselisit mieluiten? En koe itseäni mitenkään erityisen karismaattiseksi henkilöksi, mutta oon tehnyt muutamia pelivideoita ja livestreameja aiemmin, ja ajattelin että sellaiset olisivat vähän kuin videopostauksia mun tyylilläni. Voin myös listata kaikki omistamani potentiaaliset pelit, jos tämä kiinnostaa yhtään ketään.

Sitten siirrytäänkin me-muotoon. Ollaan me tehty muutakin kuin vain pelattu (vaikka niin suurin osa päivästä yleensä kuluu, eikä siinä mitään!). Matthew esitti idean rakentaa viikinkityylinen aita (tällainen tuota piikkiyläosaa lukuun ottamatta), joten ollaan tehty muutama visiitti metsään kirveen kera - ja palattu lukuisten hyttysen- ja paarmanpuremien kanssa. Matthew tuntuu tosin olevan niille immuuni, kun taas minä raavin itseni turvoksiin ja kutisen päiväkausia.

Siitä onkin jo vähän aikaa, kun oon viimeksi liittänyt postaukseen biisin. Viime viikkoina mun kuuntelulistojani on johtanut ylivoimaisesti Human Fortress, joten eiköhän oikeus toteudu jos kyseinen yhtye pääsee edustamaan täälläkin. Ennen sitä kuitenkin eräs eilen Facebookista lukemani musikaalinen ilouutinen! Tom Hess ei ole enää osa Rhapsody of Firen kokoonpanoa! En voi sanoin kuvailla, kuinka onnelliseksi tuo mut tekeekään! Roberto De Micheli on ehdottomasti parempi vaihtoehto, vaikkei lähelläkään Luca Turillia. Mulla oli lähes valmiina kokonainen postaus Rhapsodysta ja mun fiiliksistäni Hessiä kohtaan, mutta se taitaakin nyt kaivata vähän uudistamista ennen julkaisuaan. Jeeeeeeeeeeeeeeeeee! Tottakai voin luottaa siihen, ettei mun niin kovasti ihailemani miehet pitäisi Hessiä yhtyeessään. ♥

Human Fortressilta ajattelin ensin laittaa jonkin menevämmän kappaleen, mutta tällä hetkellä soiva Guide from Heaven on niin kaunis kertosäkeeltään, että menköön, varsinkin kun Rhapsody-uutinen sai mut niin tunteelliseksi!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti