Kaksi viikkoa yksin

Tänään se sitten alkoi; kaksi viikkoa ilman Matthew:ta. Neljätoista päivää tuntuu toisaalta hyvin lyhyltä ajalta verrattuna niihin viiteen kuukauteen, joista lähes joka hetki on yhdessä vietetty. Onhan se mulle vain neljä oppituntia, kaksi rumputuntia, kaksi raid resettiä. Parin viikon oma aika oli todella kaivattua ja tuntuu kyllä omalla tavallaan rentouttavalta, vaikka kovasti Matthew:n perään murehdinkin. Ja toisaalta sitten taas tuntuu, että jo tämäkin ilta oli normaalia pitempi.

Viimeisen kuvan otti Matthew.

Mää olen kuitenkin päättänyt olla murehdimatta turhia. Toistaiseksi ei vaikuta siltä, että mulla olisi edes mitään murehdittavaa. Ja olenkin onnellinen siitä, että tämä päivä, kuten myös muutamat viime päivät, ovat menneet tosi hyvin ja mukavissa merkeissä. Aion myös toki ottaa ilon irti näistä kahdesta viikosta. En oo kesäkuun alun jälkeen voinut kuunnella musiikkia kaiuttimilla, mikä on erittäin virkistävää kuulokkeisiin verrattuna! Voin taas raahata vanhan kannettavani sänkyyn ja nukahtaa johonkin YouTube-soittolistaan sekä harjoitella rauhassa laulamista, sitä kun en vielä uskalla kenenkään korvien lähettyvillä tehdä. Taisin kyllä vähän luvata vihdoin laulaa Matthew:lle hänen palattuaan Suomeen, joten parempi olis treenata ennen sitä. Sain Acerinikin takaisin, eli koko yksinoleiluaika on vapaa pelailulle niin PC:llä kuin XBoxillakin. En oo uskaltanut sitä myöntää, mutta oikeastaan odotin jokseenkin innolla tätä aikaa, kun saan taas olla yksin. On se kuitenkin kiva, että tietää tämänkin ajan taas loppuvan suhteellisen pian.

Viime päivinä oon tullut kovasti ajatelleeksi sitä, miten musiikki vaikuttaa muhun. Saan siitä aivan järjettömästi elinvoimaa, energiaa, jaksamista ja hyvää mieltä. Jos koskaan vaivun masennukseen, johtuu se varmasti siitä, etten kuuntele tarpeeksi musiikkia. Musiikki sai mut aikoinaan yläasteellakin jaksamaan. "You've got your songs - They are every day, for a while, just the only way to feel alright." Musiikista puheen ollen, Videopelien soundtrack-suosikkini vol. kakkonen voisi piakkoin olla paikallaan! Postauksen musiikkina kuitenkin Human Fortressia; nauttikaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti