Eläinlääkärireissu

Laitetaanpa perään vielä ainakin yksi koira-aiheinen päivitys. Kävimme nimittäin tänään Dion ja Dalin kanssa eläinlääkärissä. Dion hätäinen punnitus näytti 12,5 kg ja Dalin 10,5 kg. Molemmat pojat halusivat vaan iloisesti tervehtiä kaikkia, ja oli se kumma juttu kun ei saanut. Puhetta tuli myös klinikan järjestämästä pentukerhosta, joka alkaa huhtikuun lopulla. Sellaiseen olisi tosi kiva mennä, mutta valitettavasti heidän kerhoonsa on ilmoittautunut vain pieniä koiria, ja tilaa on enää vain kahdelle. Jos meidän pojat ottaisivat osaa, olisivat he siis kahdestaan, mikä olisi ikävää, sillä yksi pentukerhon tarkoituksista on sosiaalistaminen. Saimme kuitenkin kuulla, että viereisessä pikkukaupungissa järjestetään myös pentukerho, jonka isojen rotujen tilanteesta kannattaa kysellä.


Ensimmäisen rokotussetin lisäksi Dalilta otettiin pyynnöstäni myös verikoe DM-testausta varten. Degeneratiivinen myelopatia eli etenevä selkäydinrappeuma on monilla roduilla esiintyvä, mutta etenkin saarloos wolfhondeja ja ceskoslovensky vlcakeja vaivaava perinnöllinen sairaus, joka on helppo testata. En ole mikään geenitutkija, enkä muutenkaan voi sanoa tuntevani aihetta kovinkaan hyvin, mutta ymmärtääkseni kuitenkin jos esim. terve ja kantaja saavat jälkeläisiä, on niistä osa terveitä ja osa kantajia. Jos terve ja sairas saavat jäljeläisiä, ovat kaikki kantajia, ja jos sairas ja sairas saavat jälkeläisiä, ovat kaikki sairaita. Kantajuus sinänsä ei siis ole ongelma, kunhan koiraa ei risteytetä toisen kantajan, saati sairaan koiran kanssa. Tämä taulukko selittää asian melko hyvin. Eihän DM-testauksella perus kotikoiralle ole juurikaan merkitystä. Mikäli koira on sairas, mahdolliset vitamiinilisät sun muut voivat antaa paremman pohjan sairauden myöhemmälle kehitykselle. Kieltämättä itseäni kuitenkin saattaisi kiinnostaa koirasusien kasvatukseen ja terveemmiksi jalostukseen osallistuminen tulevaisuudessa, ja Dalista näyttäisi kehittyvän aivan mahtava luonne, joten ajattelin jo ihan mielenkiinnostakin tuon testin toteuttaa.


Aiheesta toiseen: että mää vihaan kevättä. Mun kevätvihauksen pyhä kolminaisuus koostuu muurahaisista, hikisyydestä ja ALLERGIASTA. Oon nyt muutamana päivänä herännyt paljon väsyneempänä kuin pitäisi, nenä ihan tulossa ja silmät sikkurassa. Päivän mittaan aivastelen ihan älyttömästi, nenä vuotaa ja olo on muutenkin tokkurainen ja väsyneempi kuin normaalisti. Silmien saatanallisen kutinan olen onneksi onnistunut vielä välttämään allergialääkkeillä, joita kyllä tässä taloudessa kulutetaan paljon. Ja muurahaisista puheen ollen, läppärin näytöllä kävelee nytkin yksi. Onneksi Dio ja Dali spottaavat niitä lattialta aina välillä ja pistelevät poskeen. :D

En muista, olenko jo blogissa kertonut, mistä muurahaisvihani sai alkunsa, mutta kerrotaan sitten toistamiseen jos olen. Toinen asuntoni oli rivitaloyksiö, joka siis luonnollisesti sijaitsi maan tasalla. Keittokomeron nurkista ja hellan alta tunki sisälle niin paljon pieniä mustia muurahaisia, että jouduin imuroimaan lattian kolmesti päivässä aktiivisesta myrkyttämisestä huolimatta. Tiskikaapin alapuolella vasemmassa nurkassa oli reikä, jonne myrkkyä suihkuttamalla sai nurkkaan hienon kuolleiden muurahaisten kukkulan. Eräänä kuumana kesäpäivänä ajattelin nauttia palan vesimelonia, jonka ostinkin kaupasta ja laitoin sen hetkeksi jääkaappiini. Hetken päästä huomasin ilokseni, että muurahaiset pääsivät sisälle jääkaappiin. Sain uuden jääkaapin ilmaiseksi valitettuani asiasta. Pian kuitenkin keittokomeron ikkunasta tuli lentomuurahaisten kokouspaikka... Luovutin taistelun. Muurahaiset voittivat tuon sodan ja poistuin asunnosta. Vannoin, etten enää koskaan muuttaisi ensimmäiseen kerrokseen, mutta eikös sitä tässä olla muuttamassa rivitaloon... No, ei muuta kuin täyttämään Biokill-varastot.

Kaikesta huolimatta tuen myös muurahaisten humaania kohtelua, enkä todellakaan hyväksy niiden kärventämistä suurennuslasilla tai muuta idioottitouhua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti